s/y Henrika

saavuimme eilen Malagaan aikataulun mukaan. Seat Leonilla hurautimme kipparille tuttua tiepätkää veneelle. Kerkesimme perille valoisaan aikaan. Vene oli talvehtinut hienosti, jopa Jukan aurinkolasit;). Maksoimme laskun 1650 €. Illalla söimme ja törisimme veneessä hetken kunnes uni vei voiton.

Tänään aamulla herätys 6.00. Sinkki akseliin, peräsimen tarkistus ja muutama muu pikku huolto kerettiin tehdä ennen veteenlaskua. 9.15 lukki laski Henrikan veteen. Kone starttasi heti ja tällä hetkellä näyttää, että lähdemme liikkeelle 17.00. Furlexin kanssa Ramppa sai tehdä tunnin verran töitä, jotta hapettumat hellitti ja rulla alkoi pyörimään.

Tuuliennuste on mukava. 5-6 m/s laitaista kääntyen myötäisemmäksi viikonloppua kohden. Buenos Dias ja työiloa kollegoille.

Huomenna kukonlaulun aikaan lähdemme Erkin ja Hellevin kyydillä Sepen kanssa kohti Espanjaa. Ramppa ja Vesku menee junalla. Lentomme lähtee 12.30 ja jos kaikki menee hyvin saavumme veneelle ennen yhdeksää illalla.

Torstaina laitetaan Henrikaa taas kellumaan. Bunkraamisen ja purjeiden laiton jälkeen suuntaamme kokan kohti Gibraltaria.

Blogin kanssa on ollut pientä ongelmaa, mutta juuri äsken pääsin hallintapaneeliin sisälle ja nyt taidan saada juttua taas tulemaan.

Kerromme Kallavesj 50 -vuotisjuhlanäyttelyssä matkastamme. Jokaisena päivänä on yksi luento teemalla “Purjeveneellä kanavien kautta Välimerelle”.

Messuohjelma löytyy tästä linkistä:

http://www.kuopionpursiseura.fi/kallavesj/messuohjelma/

Talvea on vietetty töitä tehden ja hiihdellen. Lentopallo on kierrättänyt autolla pitkin Suomenmaata. Lennämme Häyrisen Sepen ja Kaskenpään Veskun kanssa toukokuun lopulla Malagaan. Keskiviikkona mennään veneelle ja jos kaikki on hyvin niin viikonloppuna sitten alkaa kotimatka meriä pitkin kohti Kuopiota. Nikkilän Jukka ja Granrothin Pekka tulevat kesäkuussa Portugaliin vahvistamaan miehistöä. Kanaaliin ja Itämerelle on gastipaikkoja vapaana.

Huomenna menemme Jukan kanssa kuuntelemaan brittiläisen myrskygurun juttuja Vene 13 näyttelyyn. Myrskyä (lumi)on huomiselle luvattu, mutta eiköhän Hakkaraisen Jussi aja turvallisesti Helsinkiin ja takaisin :).

Buonos tardesta vaan. Viimeistä iltapäivää vietimme sangriaa nauttien mukavassa kelissä.

”Se oli sit siinä”, kuten Markku-veljeni blogi-viestissään kommentoi.

Niin se on lähes puoli vuotta hurahtanut veneessä asustaen. Matkasta selvittiin hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, kuten kaikki toivoimmekin.  Matkaa on tehty 3056 merimailia. Minun ja Eevin matka alkoi Helsingistä ja päättyi tänne Almerimariin Espanjaan. Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä Portugaliin saakka, mutta se alkoi jossain vaiheessa tuntua liian kaukaiselta kohteelta. Emme halunneet kiireen tuntua ja stressiä etenemisestä.  Päätimme siis jättää määränpäämme avoimeksi ja katsoa matkan edetessä mikä on meille sopiva päätesatama ja veneelle paras paikka talvehtia. Päädyimme tähän Almerimarin satamaan. Vene jää siis talveksi tänne Espanjaan ja me lennämme perjantaina Malagasta Suomeen. Vene jatkaa matkaa ensi kesänä Gibraltarin ja ”merien kautta” kohti Suomea ”. Kippari veneessä pysyy samana, mutta naisisto / miehistö tulee vaihtelemaan. Näillä näkymin naisistokin aikoo olla mukana joillain pätkillä tuomassa venettä makeille vesille. Kipparimme tunsi suurta onnistumisen tunnetta ja mielihyvää kuullessaan, että naisistokin haluaa olla tuomassa venettä kotiin. Veneestä on tullut matkan aikana toinen kotimme.

Ajatus on jo vähitellen siirtynyt kotiasioihin. Muutamia työpuheluita ja sähköposteja on vaihdettu työkavereiden kanssa. Mukavaa on palata työarkeen. Myös Eevi odottaa kovasti pääsyä omaan kouluun ja Marja-opettajan opetukseen. Oman lapsen opettaminen on ollut välillä aika haastavaa ja Eevin mielestä  vanhempien opetus oli varmaan välillä tylsää. Törmäyskurssilla ollaan toisinaan oltu. Onhan se totta, että kahdestaan on huomattavasti tylsempää kuin omassa luokassa. Hyvä kokemus kuitenkin meille kaikille.

Matkamme on ollut kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Reissumme jakaantui selkeästi kolmeen osaan: Itämerellä purjehtimiseen, kanavamatkailuun Euroopan halki ja Välimerellä purjehtimiseen. Kaikki osuudet olivat erilaisia ja kaikissa oli omat viehätyksensä ja vaikeutensakin. Olemme saaneet tutustua seitsemään eri maahan ja kulttuuriin. Ranskassa ja Espanjassa vietimme eniten aikaa; molemmissa lähes kaksi kuukautta. Sinä aikana sai jo ihan hyvän kuvan maasta. Kaikki maat olivat omalla tavallaan hienoja ja erilaisia. Olen jo siis hieman toipunut Saksan kokemuksestakin. Minä viihdyin parhaiten Ranskassa, mutta ruuan puolesta Espanja on ollut ykkönen. Eevin mielestä Ruotsi oli paras maa.

Oli mahtavaa saada sukua ja ystäviä vieraiksemme. Kiitos teille mummo, ukki, Taru, Jukka, Aapo, Leila, Juha ja Veeti. Kiitos myös kaikille blogiimme kirjoittaneille; on ollut tosi mukavaa lukea kuulumisia Suomesta.

Säästyimme isommilta sairasteluilta ja vain yhden kerran jouduimme turvautumaan lääkärin apuun. Onneksi silloinkin Jussin viisaudenhammas rauhoittui lääkekuurilla. Säästyimme myös myrskyiltä ja ukkoselta, mitä itse hieman pelkäsin. Tuuliennusteet katsoimme merellä tarkasti emmekä koskaan lähteneet kovaan tuuleen. Pahoja sään muutoksia kesken purjehduksen ei sattunut. Muutaman kerran tuuli äityi kesken matkan, mutta niistäkin selvittiin hyvin. Meillä on onneksi ollut riittävästi aikaa etenemiseen, joten olemme voineet edetä rauhassa ja odotella tarvittaessa sopivia tuulia. Matkaa siis tehtiin nöyrin ja avoimin mielin, kuten suunniteltiinkin.

Eilen illalla katselin tietokoneelta matkan aikana otettuja valokuvia.  Valtavasti olemme nähneet ja kokeneet puolen vuoden aikana. Sulateltavaa ja muisteltavaa riittää loppuelämäksi.  Matkamme oli upeampi ja antoisampi kuin ikinä olisin voinut kuvitellakaan.  Matka on siis päätöksessään tältä syksyltä – katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan. Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Viimeiset viikot olemme olleet tässä Almerimarin satamassa. Välillä aika on käynyt pitkäksi ja tekemistä on pitänyt yrittää keksimällä keksiä. Viime päivät ovat menneet pyykkäillessä ja venettä puunatessa. Olemme huomanneet, että tekstiilit homehtuvat hyvin herkästi veneessä. Niinpä kaikki veneeseen jäävä tekstiili on pitänyt pestä. Vähitellen vaatteet ovat siis vähentyneet käytöstä ja vaatenyssyköitä on ilmestynyt joka puolelle. Vene on ollut melkoisen kaaoksen vallassa viime päivät. Aikaa on onneksi ollut ja joka kolo, kaappi ja hylly on puhdistettu. Vene ei ole varmaan koskaan ollut näin puhdas.

Vene nostettiin maihin jo tiistaina. Näin ollen veneen vessa ei ole ollut enää käytössä. Lähimpään toilettiin on matkaa pari sataa metriä. Suihkuun on matkaa noin kilometri, kuten myös pyykkikoneelle. Suihkusta tulee yleensä illalla viileää vettä ja aamulla kuumaa. Illat ja yöt ovat olleet viime viikot kylmiä, joten hieman on alkanut ”kehtuuttaa” suihkureissut. Olemme jo kieltämättä laskeskelleet, milloin on viimeinen suihkumatka kylmään suihkutilaan ja milloin pääsemme ihanaan lattialämmitteiseen kotikylpyhuoneeseemme.

Päivät ovat onneksi olleet aurinkoisia ja melko lämpimiä. Pyykki on kuivunut hyvin veneen kaiteilla ja köysillä.  Almerimarissa on onneksi erittäin hyvä ja monipuolinen ruokakauppa, joten olemme herkutelleet mm. erilaisilla kaloilla. Miekkakala on osoittautunut suosikiksemme. Espanjassa on kaupoissa mahtavat ruokavalikoimat, joten ruuan puolesta Espanja on ollut ehdoton ykkönen.  Lähiseutu on täynnä vihannes- ja hedelmäviljelmiä, joten tuotteet ovat sen mukaisia eli erinomaisia.

Eilen kävimme katsomassa Roguetasin kaupunkia sekä Mini Hollywoodia. Bollywood-spagettilänkkäreitä on aikoinaan kuvattu paljonkin Almerian pohjoispuolella olevilla karuilla tasangoilla. Clint Eastwoodin Vain muutaman dollarin tähden on kuvattu ko. seuduilla. Olisimme vierailleet lännen kylässä, mutta 16,5 € per nuppi oli hieman kova hinta. Näimme kuitenkin tiipiikylät ja lännenraitin kauempaa ihan riittävän hyvin.

Tänään oli tarkoitus mennä käymään Granadan kaupungissa, mutta vuoristotiemme alkoi hipoa lumirajaa. Mutkainen soratie alkoi olla liikaa monttuineen meidän rohkeudellemme, joten käännyimme takaisin. Paluumatkalla koukkasimme katsomaan Nerjassa upeita tippukiviluolia.

Tänään heräsimme pilviseen aamuun. Aamulla kuuntelimme “paikallisuutiset” VHF:ltä. Heti kohta aamupalan jälkeen kaiteeseemme koputettiin. Marinerot kysyivät, josko veneemme voisi nostaa ylös jo tänään, koska huomenna on tulossa kovempaa tuulta.Loppuviikosta keli viilenee ja meillekin on lauantaiksi ilmeisesti luvattu ihan lunta ; ).

Niinpä ajoimme reissumme viimeisen legin nostolukille aamulla. Tarkoituksena oli pitää reissujuhlat tänään vedessä, mutta nyt jouduimme pitämään juhlat kuivilla. Samin terveiset Pursiseuran kokouksesta antoivat lisäpontta juhliin. Meidät on valittu seuramme vuoden veneilyperheeksi. Kiitoksia hienosta kunnianosoituksesta.

Veneennosto sujui hienosti ja lukilla nostaminen ja veneen kuljettaminen sujuu kätevästi. Ihmetystä hieman aiheutti meille kun ko. operaatioon tarvittiin kuusi miestä. Melkoista selittämistä ja huutamista touhu oli vaikka mielestämme kaikki sujui loistavasti ja sujuvasti. Ehkä veneennostoon kuuluu pieni suukopu?

http://youtu.be/uTtOffrc80Q

Veneenpohja oli yllättävän siisti. Pesimme pohjan yhteistyössä. Hanna suihkutti painepesurilla vettä ja minä harjasin. Eevi keräili satamasta kaikkea hyödyllistä. Aikaa meni yhteensä puoli tuntia. Sisävesille tarkoitetu Hempelin Mille toimii siis Välimerelläkin loistavasti. Akseli ja potkuri sen sijaan oli saanut muutaman näkin kaverikseen.

Veneennoston jälkeen suuntasimme autolla kohti Sierra Nevadan luonnonpuistoa. Kohteemme oli Trevelez. Costa del Solin matkaopas vuodelta 1996 oikein suositteli käydä “maalauksellisessa kylässä”. Ajelimmekin vuoristoisia teitä mutkitellen upeissa ruskamaisemissa. Kylä ei mielestämme ihan niin maalauksellinen ollut, mutta hienot maisemat ympärillä varmaankin kuuluvat kuvaukseen. Kylä on kuuluisa Jamon Serranoista (vuoristolaiskinkuistaan). Vierailimme yhdessä kuuluisassa Jamon Serrano-paikassa. Kinkkua pidetään päivä per kilo suolassa, minkä jälkeen niitä riiputetaan 18kk. Ostimme maistuvat maistiaiset, joista osa oli syöty jo ennen Almerimaria.

Johannan kirjoittamaa: Kotimatkalla Eevi osti vielä itselleen Monster High -nuken. Ostimme lisäksi herkkuruuan ja laitoimme veneellä juhla-aterian. Kippari piti illalla liikuttavan kiitospuheen koko perheellemme matkastamme. Myös naisisto kiittää täydestä sydämestään suurenmoista isää, aviomiestä ja kipparia, joka on omalta osaltaan tehnyt matkastamme mahtavan ja turvallisen.

Nostamme veneen ylös tiistaina. Tämän viikon olemme siivoilleet venettä, purkaneet purjeet pois sekä pesseet paljon pyykkiä. Home iskee täällä nopeasti, joten veneeseen jäävän tekstiilin ja pintojen on oltava puhtaita ja kuivia.

Kelit ovat onneksi olleet aurinkoisia. Veneenlaittamisen lisäksi tekeminen on täällä vähäistä. Pariin otteeseen olemme käyneet pelaamassa pallopelejä kentällä. Läheisessä El Ejidon kaupungissa olemme käyneet ostoskeskuksessä sekä markkinoilla. Ostimme todella hyviä mandariineja sekä naisistolle uudet kukkarot.

Veneissä asuvat ihmiset ovat täällä kehitelleet kaikenlaista toimintaa ja aamuisin VHF kanava 67:lla tulee “uutiset”. Skandinaaveilla on omat puuhansa kuten myös briteillä. Emme ole juuri osallistuneet toimintaan. Olemme ainoa lapsiperhe täälläkin satamassa.

Hyvää työviikkoa kaikille; ).

Keskiviikkona kävimme pienellä purjehduksella Almerimarin edustalla. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Kauppiset jopa pulahtivat veneen perästä uimaan. Keli oli tyyni, mutta pieni vanha aalto meinasi tehdä “tepposensa” :-). Illalla oli hyvä yritys käydä ulkona syömässä, mutta päädyimme kuitenkin 50 km:n automatkan jälkeen veneelle syömään Mercadonan pitsoja. Ruoka oli hyvää ja seura erinomaista. Oli hauskaa muistella päivän avomeripurjehdusta! Veeti ja Eevi virkkasivat ja tekivät matematiikan tehtäviä. Iltaa istuttiin siis samassa satamassa (jätämme veneen tänne Almerimariin). Mukavaa oli katsoa Veetin innokkuutta kaloihin, meduusoihin, simpukoihin jne. Veetillä ja Eevillä juttu luistu ja yhdessä oli mukavaa touhuta. Eevillä ei ole ollut ikäistään kaveria yli viiteen kuukauteen.

Torstaina hurautimme autolla United Kingdomin vaikutusalueelle Gibraltarille. Jätimme auton Espanjan puolella ja kävelimme lentokentän yli Gibraltarin puolelle. Suuntasimme syönnin jälkeen suoraan apinoita katsomaan. Köysiradalta oli hienot maisemat niin pitkään kun nousimme pilven sisään. Kesyt apinat tekivät vaikutuksen kaikkiin. Veeti sai jääkiekkotermein karistaa jopa apinan niskastaan. Apinoita ei saa ruokkia, mutta ne ovat erittäin omatoimisia hakemaan mahdolliset ruuat jopa avoimista laukuista. Heti rajalta ei muuten kannata ottaa taksia, joka lupaa näyttää kaikki nähtävyydet. Meiltä velotus olisi ollut 168 €. Saman setin saa kaupungilta alle 68 €:n. Emme käyttäneet siis tätäkään “tarjousta” hyväksemme.

Ajoimme yöksi Fuengirolaan ja löysimme huokean hotellin. Meille Hannan kanssa oli ensimmäinen yö normaalissa sängyssä viiteen ja puoleen kuukauteen. Eevi nukkui Barcelonassa mummon ja ukin kanssa yhden yön. Rehellisesti ei tuo ainakaan minua paremmin nukuttanut. Perjantain katselimme Malagaa. Ihan hieno kaupunki vanhoine linnoine ja kivikasoineen. Heitimme hyvästit vierailrlemme ja suuntasimme moottoritielle kohti Almerimaria viiden aikoihin.

Nyt olemme viimeisen tunnin ajan miettineet miten tulemme kotiin jos SAS menee nurin. Töihin pitäisi keretä 3.12.